Kun oma läheinen pärjää kotona mutta arki alkaa vaatia aiempaa enemmän järjestelyä, mielessä voi olla monta kysymystä. Milloin apua kannattaa ehdottaa? Miten asiasta voi puhua niin, ettei läheinen koe menettävänsä päätösvaltaa? Entä miten vastuu jaetaan niin, ettei kaikki kasaannu yhdelle ihmiselle?
Ikääntyvän läheisen tukeminen ei yleensä ala yhdestä suuresta päätöksestä. Usein kyse on pienistä havainnoista ja käytännön ratkaisuista: kaupassa käyminen tuntuu aikaisempaa raskaammalta, pyykit kasaantuvat, ulkoilu vähenee tai tärkeiden asioiden hoitaminen vaatii enemmän muistamista ja järjestelyä.
Apu ei tarkoita sitä, ettei ihminen enää pärjäisi. Parhaimmillaan oikea-aikainen tuki auttaa säilyttämään itsenäisen, turvallisen ja omannäköisen arjen kotona.
Lyhyesti: aloita kuuntelemalla läheistäsi ja kartoittamalla hänen tavallinen viikkonsa. Sopikaa, mitkä asiat hän haluaa hoitaa itse, missä seura helpottaisi ja mitä tehtäviä voisi antaa jonkun muun hoidettavaksi. Aloittakaa yhdestä aidosti hyödyllisestä asiasta ja arvioikaa myöhemmin yhdessä, tarvitseeko tukea muuttaa.
Avun tarve ei aina näy suurena tai äkillisenä muutoksena. Usein ensimmäiset merkit löytyvät tavallisista tehtävistä, jotka alkavat jäädä tekemättä tai viedä aiempaa enemmän voimia.
Huomio kannattaa kiinnittää esimerkiksi siihen:
Yksittäinen tekemätön asia ei vielä kerro suuresta avun tarpeesta. Olennaisempaa on huomata, toistuuko muutos ja kokeeko läheinen itse jonkin asian raskaaksi, epävarmaksi tai hankalaksi.
Tarkoitus ei ole arvioida läheistä ulkopuolelta, vaan tunnistaa sellaisia kohtia, joissa pieni helpotus voisi säilyttää hyvän arjen pidempään.
Avun vastaanottaminen voi tuntua vaikealta, jos keskustelu alkaa toteamuksella siitä, ettei toinen enää pärjää. Ikääntyvä henkilö saattaa pelätä menettävänsä vapautta, yksityisyyttä tai päätösvaltaa omassa kodissaan.
Siksi keskustelu kannattaa aloittaa konkreettisesta havainnosta ja avoimesta kysymyksestä.
Voit sanoa esimerkiksi:
Keskustelussa on hyvä puhua myös siitä, mikä sujuu edelleen hyvin. Tavoitteena ei ole ottaa arkea hallintaan läheisen puolesta, vaan löytää hänen kanssaan ratkaisuja, jotka tukevat omaa tapaa elää.
Jos läheinen ei halua apua, asiaa ei yleensä kannata yrittää ratkaista painostamalla. Keskusteluun voi palata myöhemmin tai ehdottaa yhtä rajattua kokeilua, josta on helppo luopua, jos se ei tunnu hyvältä.
Ennen yksittäisen palvelun valitsemista kannattaa katsoa läheisen tavallista viikkoa kokonaisuutena. Näin ratkaisu ei perustu vain siihen, mikä palvelu sattuu tulemaan ensimmäisenä mieleen.
Käykää yhdessä läpi esimerkiksi seuraavat alueet:
Miten siivous, pyykkihuolto, roskat, lakanoiden vaihtaminen ja tavaroiden järjestäminen sujuvat? Onko kodissa tehtäviä, jotka vievät kohtuuttomasti voimia tai jäävät toistuvasti tekemättä?
Onko kotona riittävästi ruokaa? Sujuvatko ruoan suunnittelu, kaupassa käyminen ja ruoan valmistaminen? Tarvitaanko apua apteekissa tai muilla asioilla käymiseen?
Pääseekö läheinen ulkoilemaan, tapaamaan muita ja tärkeisiin menoihin? Tarvitaanko kävelyseuraa, saattajaa tai apua kulkemisen järjestämiseen?
Onko viikossa säännöllisiä kohtaamisia ja asioita, joita läheinen odottaa? Kaipaako hän seuraa kahvihetkeen, ulkoiluun, harrastukseen tai muuhun mielekkääseen tekemiseen?
Sujuvatko ajanvarausten, tapaamisten, laskujen ja muiden käytännön asioiden hoitaminen? Tarvitaanko muistuttamista, digiapua tai asioiden järjestämistä yhdessä?
Jokainen kohta voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
Tällainen kartoitus auttaa kohdistamaan avun oikein ilman, että läheisen puolesta tehdään tarpeettomasti sellaisia asioita, jotka hän haluaa edelleen hoitaa itse.
Läheisen tukeminen voi kasvaa vähitellen suureksi kokonaisuudeksi. Yksi käy kaupassa, toinen hoitaa laskuja ja kolmas järjestää lääkärikäyntejä. Jos tehtävistä ei puhuta yhdessä, suurin vastuu voi huomaamatta jäädä yhdelle ihmiselle.
Perheen tai muun lähipiirin kesken kannattaa sopia mahdollisimman konkreettisesti:
Kaikkien ei tarvitse osallistua samalla tavalla. Yksi voi auttaa käytännön järjestelyissä, toinen pitää yhteyttä puhelimitse ja kolmas käydä seurana.
Myös läheisen oma näkemys on ratkaiseva. Hänellä on oikeus tietää, mitä sovitaan, päättää omista asioistaan ja kertoa, millaista apua hän haluaa vastaanottaa.
Ulkopuolinen apu voi täydentää perheen tukea. Kun joku muu huolehtii esimerkiksi siivouksesta tai toistuvista asioinneista, läheisten yhteinen aika ei kulu pelkästään tehtävien suorittamiseen.
Kaikkea ei tarvitse järjestää samalla kertaa. Usein paras aloitus on yksi selkeä asia, joka helpottaa arkea heti.
Se voi olla esimerkiksi:
Rajattu kokeilu tekee avun vastaanottamisesta helpompaa. Samalla läheinen saa kokemuksen siitä, miltä apu tuntuu ja sopiiko tekijä hänen kotiinsa ja tapaansa toimia.
Kokeilun jälkeen kannattaa kysyä kolme yksinkertaista kysymystä:
Palvelun pitäisi mukautua ihmisen arkeen – ei ihmisen palvelun valmiiseen malliin.
Monelle ikääntyvälle ihmiselle tärkeintä ei ole mahdollisimman suuri määrä apua, vaan se, että apu on ennakoitavaa. Kun käyntipäivä, tehtävät ja kotiin tuleva henkilö ovat tuttuja, palveluun ei tarvitse valmistautua joka kerta alusta.
Sama tuttu tekijä oppii vähitellen tuntemaan kodin käytännöt, asiakkaan toiveet ja tavallisen rytmin. Asiakkaan ei tarvitse jatkuvasti kertoa uudelleen, missä tavarat ovat tai miten hän toivoo asioiden tehtävän.
Jatkuvuus helpottaa myös läheisten oloa. Kun tiedetään, kuka käy, milloin hän tulee ja mitä käynnillä tehdään, tuesta muodostuu ymmärrettävä osa viikkoa eikä joukko irrallisia järjestelyjä.
Jatkuvuus ei silti tarkoita joustamattomuutta. Avun sisältöä ja rytmiä pitää voida muuttaa, jos vointi, vuodenajat tai elämäntilanne muuttuvat.
Turvallisuutta ei rakenneta vain suurilla ratkaisuilla. Usein pienet ja toistuvat asiat vaikuttavat eniten:
Säännöllinen puhelu, sovittu käynti tai tuttu ihminen ovella voi tuoda turvaa ilman, että läheisen arkea ryhdytään valvomaan.
Olennaista on säilyttää tasapaino turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden välillä. Hyvä tuki lisää mahdollisuuksia elää omalla tavalla sen sijaan, että se kaventaisi niitä.
Ulkopuolista apua kannattaa harkita jo silloin, kun jokin tavallinen tehtävä tuntuu toistuvasti raskaalta tai läheisen tukeminen alkaa viedä omaisilta enemmän voimia kuin he pystyvät kestävästi antamaan.
Apua voi olla hyvä selvittää, jos:
Ulkopuolinen apu ei korvaa läheisiä. Se voi vapauttaa yhteisen ajan siivouksesta, kauppa-asioista ja muista velvollisuuksista keskusteluun, kahvihetkeen tai yhdessäoloon.
Jos läheisen voinnissa tapahtuu äkillinen muutos tai kotona pärjääminen herättää välitöntä huolta, tilanteeseen kannattaa hakea apua terveys- tai sosiaalipalveluista. Kotipalvelu täydentää arjen tukea, mutta ei korvaa terveydenhuollon arviota tai kiireellistä apua.
Hemma tarjoaa senioreille kotiin tuotavaa käytännön apua Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.
Hemma-avustajan kanssa voidaan sopia asiakkaan tarpeiden mukaan esimerkiksi:
Kotisiivous voidaan järjestää osaksi kokonaisuutta tai erillisenä palveluna. Tarvittaessa Hemma tarjoaa myös muunlaista arjen tukea asiakkaan tilanteen ja sovitun palvelun mukaisesti.
Säännölliselle asiakkaalle nimetään oma Hemma-avustaja. Tuttu henkilö oppii tuntemaan asiakkaan toiveet ja arjen, jolloin palvelun ei tarvitse alkaa jokaisella käynnillä alusta.
Palvelun sisältö, rytmi ja käytännöt sovitaan asiakkaan ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa. Asiakas ostaa palvelun Hemmalta, ja Hemma vastaa sen järjestämisestä ja laadusta.
Läheisen auttaminen voi olla merkityksellistä ja samalla kuormittavaa. Oman jaksamisen huomioiminen ei vähennä välittämistä. Se tekee auttamisesta kestävämpää.
Pysähdy arvioimaan omaa tilannettasi, jos huomaat:
Kun yhdenkin toistuvan tehtävän voi jakaa toisen läheisen tai luotettavan palvelun kanssa, omaisen rooli voi palautua enemmän lapseksi, puolisoksi, sisarukseksi tai ystäväksi.
Kaikkea ei tarvitse kantaa yksin, jotta olisi hyvä läheinen.
Hyvä suunnitelma ei tarkoita, että kaikki tulevat tilanteet pitäisi osata ennakoida. Riittää, että arjessa on sovittu tapa huomata muutokset, keskustella niistä ja mukauttaa tukea tarvittaessa.
Ikääntyvän läheisen arjen tukeminen ei ala täydellisestä suunnitelmasta. Se alkaa usein yhdestä rauhallisesta keskustelusta ja yhdestä kysymyksestä: mikä tekisi ensi viikosta hieman helpomman?
Kun apu rakennetaan läheisen omien toiveiden ympärille, se ei vie itsenäisyyttä. Se voi auttaa säilyttämään tutun kodin, oman rytmin ja mahdollisuuden elää omalla tavalla.
Haluatko keskustella siitä, millainen käytännön apu voisi sopia sinun läheisesi arkeen? Ota yhteyttä Hemmaan. Käymme tilanteen ja toiveet rauhassa läpi ja suunnittelemme niiden pohjalta sopivan kokonaisuuden.
Aloita konkreettisesta havainnosta ja kysy, miltä asia läheisestä itsestään tuntuu. Vältä valmista arviota siitä, ettei hän enää pärjäisi. Keskustelun tavoitteena on löytää yhdessä helpotusta arkeen hänen omaa päätösvaltaansa kunnioittaen.
Apua voi harkita jo silloin, kun jokin tavallinen tehtävä tuntuu toistuvasti raskaalta, jää tekemättä tai aiheuttaa jatkuvaa huolta. Tukea ei tarvitse odottaa siihen asti, että arki ei enää suju.
Apu voi sisältää esimerkiksi kotisiivousta, ruoanlaittoa, pyykkihuoltoa, asiointiapua, ulkoilua, saattamista, seuranpitoa tai digiapua. Sopiva sisältö riippuu aina asiakkaan omista tarpeista ja toiveista.
Tehtävistä kannattaa sopia mahdollisimman konkreettisesti. Yksi voi hoitaa yhteydenpitoa, toinen asiointeja ja kolmas palvelujen koordinointia. Ulkopuolinen apu voi täydentää kokonaisuutta silloin, kun läheisten aika tai etäisyys rajoittaa auttamista.
Tuttu työntekijä tuntee asiakkaan kodin, toiveet ja sovitut käytännöt. Se vähentää jatkuvan perehdyttämisen tarvetta ja auttaa tekemään palvelusta ennakoitavan osan arkea.
Ei. Kotipalvelu täydentää läheisten antamaa tukea ja auttaa tavallisissa arjen tehtävissä. Se ei korvaa läheisiä, terveydenhuollon ammattilaisen arviota tai kiireellistä apua.
Hemma auttaa arjen sujumisessa Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa sekä Vantaalla. Palvelumme on tarkoitettu kaikille, jotka arvostavat laadukasta, ystävällistä ja helppoa palvelua.
.svg){kind=icon}
.svg){kind=icon}
